Kymenlaakson ja ulkosaariston pienkeräys 2025

Suomen Geneettisen Sukutukimuksen Seura ry järjesti 1.3.2025-31.5.2025 välisenä aikana pienkeräyksen (pienkeräysnumero RA/2025/97), jonka tarkoituksena oli Kymenlaakson ja luovutetun ulkosaariston isälinjaisten DNA-testien rahoittaminen testaamattomista isälinjoista suhdeluvulla 70 % Kymenlaakson testaukseen ja 30 % ulkosaaristoon.

Keräys tuotti yli 3500 euroa, jolla pystyimme hankkimaan 10 Big Y-700 -tason isälinjatestiä. Lisäksi rahaa jäi hiukan yli, ja SUGES maksoi puuttuvan summan, jotta saatiin vielä yhdestoista Big Y-700.

Kiitos lahjoittajille!

Selitystä tuloksista: Testatun haploryhmän aika-arvio kertoo siitä, että miten kaukaa lähimmät Big Y -testatut ovat sukua testatulle Family Tree DNA:n mielestä. Linkki haploryhmän nimessä vie Family Tree DNA:n Discover-sivustolle, josta saa lisätietoja haploryhmästä.

Kymenlaakson testatut isälinjat

Anjalan Ahvion Voutila (kantaisä Heikki Tuomaanpoika Voutila, s. noin 1672, k. 1735 Kymi/Elimäki, Ahvio) - R-FTB28026 (1150 CE).

Andeflycht-aatelissuvun viimeinen jäsen testamenttasi Voutilan tilan kahdelle rengilleen, jotka olivat veljeksiä.

Isälinja on ruotsalaisperäinen, lähimpinä osumina on pelkästään ruotsalaisia. Toisaalta Kymenlaaksossa vastaavanlaiset ruotsalaisperäiset isälinjat ovat yleisiä.

Ruotsinpyhtään/Pyhtään Vastilan Hannula (kantaisä Hannu Paavonpoika Hannula, s. noin 1657, k. 1742 Pyhtää, Vastila Hannula - kaukaisin kantaisä Antti Antinpoika, joka esiintyy Vastilassa maakirjoissa jo 1550-luvulla) - N-FTA78437 (1250 CE).

Lähimmät osumat ovat Ummeljoella Anjalassa.

Tämä N-L550-pohjainen isälinja on saapunut lännestä Kymenlaaksoon.

Haapasaaren Eerola (kantaisä Matti Markuksenpoika Eerola, s. n. 1580) - I-FT130563 (1300 CE).

Matti Markuksenpoika Eerola mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1611. Isälinja on ruotsalaisperäinen. 1300-luvulta ovat osumina suomenruotsalaiset suvut Kruunupyystä ja Närpiöstä.

Kymin Korkeakosken Porkka (kantaisä Yrjö Martinpoika Porkka, aiemmin Möhkö, k. 1711) - N-FT262135 (1100 CE).

Porkan talo oli autiona, kunnes Möhkön talosta tuli Yrjö Martinpoika asuttamaan taloa. Vuodesta 1677 lähtien talo pysyi saman suvun hallussa.

1100-luvulta haarautuu Koiviston Seppisen suku, sekä myös yksi hämäläinen isälinja. Tämä isälinja on alun perin Karjalasta (N-Z1941), mutta testattuja on lähellä hyvin vähän. 1100-lukua edeltävä haarauma on 700-luvulta.

Säkkijärven Lahnajärven Ihalainen (kantaisä Antti Matinpoika Ihalainen, s. 1683 Säkkijärvi) - N-FT140365 (1650 CE).

Samassa haploryhmässä on kaksi Viipurin maalaiskunnan Häkänen-suvun testattua. Pitäisi tutkia kirkonkirja-aikaa edeltäviä asiakirjoja, jotta selviäisi, että löytyykö sukujen välille yhteyttä. Ihalaisten testaamisen kimmokkeena oli selvittää, että löytyykö yhteyttä Savon Ihalaisiin, mutta testien perusteella yhteyttä Savoon ei ole.

Miehikkälän/Virolahden Saivikkalan Ihalainen (kantaisä Risto Eskonpoika b. 1684 d. 1749 Virolahti) - N-FT181168 (1500 CE).

Samassa haploryhmässä on virolainen testattu, josta ei ole tarkempia tietoja, koska kyseessä on tieteellinen näyte. Luultavasti hänen kohdallaan suunta on ollut Suomesta Viroon päin. 1100-luvulla isälinja yhtyy Pönniin, joka on Säkkijärven sukuja. Huomattavaa on, että tämä Ihalainen-suku ei liity mitenkään ylempänä testattuihin Säkkijärven Ihalaisiin!

Elimäen Haapalan Kangas eli Iisakkala (kantaisä Iisakki Vilpunpoika Kangas, s. noin 1658 ja d. 1739 Elimäki, Haapala Kangas. Kaukaisin varmistettu kantaisä Sihvo Tuomaanpoika, verolähteissä 1600-luvun alussa) - N-FGC28652 (1150 CE).

Samassa haploryhmässä on useita Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen isälinjoja, mutta ei aivan läheltä. Tämäkin isälinja on alun perin Karjalasta.

Luovutetun ulkosaariston testatut isälinjat

Tytärsaaren Kiiski (kantaisä Pauli Pertunpoika Kiiski. s. n. 1688) - N-FT17238 (1400 CE).

Pauli Pertunpoika (Påhl Bertilsson) mainitaan ainoastaan Tytärsaaren väestöluettelossa vuodelta 1724 ja vuoden 1728 henkikirjassa, joten hän on saapunut Tytärsaareen isovihan jälkeen. Samassa haploryhmässä on Äyräpään Sipponen. Isälinja on niukasti testattu, sillä edellinen haarauma muiden testattujen kanssa on 800-luvulta.

Lavansaaren Suomalainen (kantaisä Nuutti Jaakonpoika Suomalainen, n. 1688-1759) - N-FTD33504 (1650 CE).

Nuutti Jaakonpoika mainitaan ensimmäisen kerran Lavansaaressa vuoden 1723 väestölaskennassa, joten hän on saapunut Lavansaareen isovihan jälkeen. Samassa haploryhmässä on Suursaaren Jaakko Antinpoika Kiiski (myöhemmin nimellä Raanti) ja Tytärsaaren Jaakko Yrjönpoika Kiiski (myöhemmin Terkki). Suursaaren ja Tytärsaaren Kiisket ovat markkereiden perusteella lähempänä toisiaan kuin Suomalainen heitä. Luultavasti sukujen viimeinen yhteinen esi-isä on mantereelta.

Mantereella lähimmät testatut ovat Johanneksesta, mutta yhteys heihin on 1200-luvulta.

Lavansaaren Mannonen (kantaisä Olavi Yrjönpoika Mannonen, s. n. 1620) - N-FT360455 (1350 CE).

Ensimmäinen merkintä Olavi Yrjönpojasta Lavansaaressa on vuoden 1663 maakirjassa. Koiviston Mannolan Mannoset ovat 1300-luvulta sukua, samoin toinen Koiviston isälinja (myöhemmin Pulli). Tarvittaisiin lisää Mannosten testaamista sen selvittämiseen, että voiko sama nimi olla säilynyt 1300-luvulta asti, vai onko sama nimi omaksuttu sattumalta myöhemmin.

Suursaaren Porkka (kantaisä Hannu Yrjönpoika, k. noin 1697-1699) - Testi vielä kesken

Hannu Yrjönpoika mainitaan läänintileissä vuosina 1673-1699. Vuonna 1699 mainitaan enää Hannun vaimo. Nimen perusteella voisi sopia Kymin Porkan suvun kantaisän pojaksi, mutta tämän todistamiseen tarvitaan testitulos.